Kay’s story part 2

Sunday, 4.9.2011

New GPS antenna, Go Finland for repairs

The sun is shining, we have breakfast and Sakke fixed the shaft of the service-car at his KTM’s back. 12:30h Anja, Jaska, Sakke + I started journey back to Finland to get some spare parts. Sakke leaves us in Kotamus and Jaska was our tour guide for some little trip around the lake! 372km on gravel road, first contact with swamp and very old bridges…fun begins…MORE! Anja asked how much to go back to our campground, 20/50/100km, no only 90km, o.k. let`s go…

Contact to the real Dusty Wobbls trails

During that time Sakke met some bikers in a café near the border who could give some help. They rode together 100km to a garage and repaired the rotten bear ring. ½ hour later work was done and the bikers don’t want any money for help. Sakke forced them to have a coffee together listen about our plans and Sakke drove back. We met Sakke nearly at the same time in our camp, told us the story about the repairing, then some nice chili con carne…;)) from our kitchen team and sauna of course. I have wet feet for the first time!

Ari, Jonko + Mika continue and slept at some 2.worldwar monument: It was fu…. cold! Then there was something broken at Ari`s rear sub frame. The lucky guys met a Russian Biker who knows some other guy 150km far away in Kandalaksha. He made some new parts for the KTM rear sub frame during night time and they stayed in a hotel in Kandalaksha.

Ari’s rear sub frame bolt is broken

Monday, 5.9.2011, what a day!!!

The sun is shining, 8:30h breakfast, Aki, Sakke + Jaska repaired the car (how was that with that 3 small springs inside the rear brakes of the car?! Don`t need 😉 Test the car and everything was fine! 11:30h the car leave and Sakke, Jaska, Anja + I continue to some very nice gravel roads with old difficult bridges and water crossings. Anja and I learned from km to km…and made some great tourist photos..; I have second time wet feet).

Over the rotten bridges

We had to stop because Sakke lost his footrest. Some aluminum part was broken, but we could fix it at the original position and continue at a very bad asphalt road… They closed the next gas station just when we came. What now? Sakke communicate with service crew and 20 minutes later we met them there, good navigation for the excellent drivers! We went on and stopped at a small restaurant: All hungry, but how to communicate if you don`t speak Russian… 4 coffee and 4 x the same what the man at the neighbor table is eating! 😉 good… tank stop and continue to Kandalaksha to the BETA gas station.

Some food like neighbour table

Where are Ari, Jonko + Mika? Sakke tried to communicate with them, we drank coffee at 23:00h and Jaska notice some nice Russian girls walking up and down… Ari came and next problem was explained: Jonko`s KTM lost something between exhaust and cylinder. He lost power, but he and Mika arrived and we wait for the service car… What now? Lea explained the campground by mail and Google earth. But at that time build up the camp, staying at the gas station? No we went to the same hotel where the guys had been the night before. 0:15h at the hotel and enough free rooms. Ari paid, but silly Russian clerk understood nothing. We tried to explain, but he only gave us 2 keys… After long time of annoying explanation from Ari and Sakke that we need 5 rooms for 9 persons Sakke shows him his passport and where he has been… the man gave us the keys, so that we could have a shower at 1:45h and some beer, goooood night!

Aki making his morning shave during the Creeper packing

More is coming…

Mainokset
Kategoria(t): Dusty Wobbls, Kola Tour | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kay’s story part 1

Terve,

Now we are back home, clothes are washed and now…?!

Let`s think about some realy nice days in Russia with new friends, watch the photos and videos…

All beginns on holidays after Ice Butt at Sakke`s place. I really want to go to Kola-Tour with the Dusty Wobbls. I made some enduro training with more or less success. I bought the KTM and went on.

Anja and me started our tour to Finland, Helsinki. (Michael, Anja`s friend must stay at home, because of some trouble with his working place.) At Sakke`s place we met Aki, Jonko and Jaska had a nice evening with sauna and prepared the service-car.

Kola Tour begins from Lippahivo

Friday, 2.9.2011 we packed the car and trailer, o.k. take other trailer from Ali and pack again. We drive to Wild Brown Bear station, Jonko and Jaska are there, Ari is coming by bike, Aki and Ali are coming with Creeper. We eat, have some nice sauna, beer, but where is Mika? BMW has stopped in the middle of nowhere, out of gas… fuel gauge was out of order. His wife jumped in the car and bring fuel, that he was during night time at WBBS.

Wild Brown Bear Vartius

Saturday, 3.9.2011 I waked up too early, 5:00h, nervous?! breakfast at 8:00h, 9:30h we left WBBS. At finish boarder, no problem…russian boarder 4 times control and first problem: papers of Ali`s trailer are wrong, boarder control don`t accept, they drive back and packed all on the car. We tryed to change € for rubels  in the next town. Big sand road with 80-120km/h, are they crazy? 😉 Jonko found first fireplace in the middle of the road with his burning back-pack, exhaust was too hot!

Jonkko the fireman…

Then realy  first nice fireplace with hot coffee and ”ugly sausages” 😉 Great! Anja and I ride to small town and meet service-car-team with new problem: rear wheel bearing was not in order, oil came out! Others came and we build up camp in yard of Mrs. Raisa, nice Karelian woman in Vuokkiniemi. Next problem: Aris back suspension is out of oil and very bad working, but he Jonko and Mika want to continue the tour! They pack their bikes for camping in the wood’s. Aki, Sakke and Jaska tried to repair the bearing.

Repairs of Creeper

Ali made the kitchen-Queen with cooking noodels and?! Anja and I tried to help… Nice sauna with birch-Vasta and beer. Anja, Ali, Aki and I searched the ”nightclub” of the town, Russians fooled us…, nice beer in tent. Tent-oven works, great! Good night.

Distance today 102 km by nice 15-17°C sunny weather.

Next days I will write more…

Kategoria(t): Dusty Wobbls, Kola Tour | Avainsanat: , | Kommentoi

Jaska muistelee reissua

Jaska siirtää suota

Olen jonkin verran reissannut enduropyörällä, karkeasti n.6vuotta, pääasiassa ympäri Suomenmaata mielenkiintoisimmat reissut ovat löytyneet tähän asti Suomen lapista ja Pohjois-Ruotsista.
Tätä Kola Tour reissua tuli fiilisteltyä jo aika paljon ennen reissua, sain olla mukana auton rakentelussa / valmistelussa, kun autoa Saken kanssa päivystyksen ohella rakennettiin kasaan.
Oikea fiilis syttyi , kun kokoonnuttiin Capon tiluksille Lippahivoon ja tapasin ensikertaa saksalaiset ystävämme Anjan ja Kayn, Akin olin oppinut tuntemaan jo Ice Butt ajosta huoltoauto kuskina. Enhän minä ole Sakkeakaan tuntenut kun vasta vuoden verran.
Lippahivoon päästyämme n.21.00 torstai-iltana oli heti edessä muiden pyörien tutkailua tutustumista uusiin ihmisiin, auton pakkaamista ja tietysti saunomista….
Perjantaiaamuna kun päästiin autolla matkaan kohteena Wild Brown Bear majoitusta Vartiuksessa, oli fiilis jo katossa. Hiukan pisti mietityttään, että kuinka pärjään Super Enduron kanssa, kun muiden pyörät olivat järjestään alta 700 kuutioista ja painoltaan tietysti roimasti omaa pyörääni kevyempiä.

Murhe laantui aina kun mietin että Mika tulee 800 GS Bemarilla, niin enköhän minäkin pärjää, jos ei muuten niin, minä kaasutan pyörän selässä ja muut repii pyörää hikikarpalot valuen..=)
Anjan ja Kayn pärjääminen maastossa mietitytti myös, kun kuuleman mukaan he olivat ennen tätä reissua ajaneet, pääsääntöisesti vain pikipintaisia teitä. Toki he olivat treenanneet ennen reissua crossiradalla, josta varmasti oli hyötyä pahoissa paikoissa.
Wild Brown Beariin saavuttiin sitten perjantai iltana, paikka oli hieno, vuorossa oli autosta tavaroiden purku / järjestely mitä laitetaan huoltoauton kyytiin ja mitä tarvitsen ajossa. Illallisella oli vuorossa Venäjän rajan ylitykseen tarvittavien lippusten ja lappusten täyttöä, saunaa unohtamatta.
Oikeastaan tässä kohtaa jo huomasi, että jokainen on ihan omanlaisensa persoona. Ei sen pitäisi antaa häiritä, kun kaikki vain ponnistelisi saman asian edestä eteen päin, olihan meillä kielijäkin käytössä aika montaa erilaista: Suomi, Ruotsi, Saksa ja Englanti..
Lauantai aamuna noustiin siinä puoli kahdeksan ja pakattiin loput kamat huoltoautoon ja ei muuta kun aamupalalle ja sen jälkeen pyörien selkään ja nokka kohti raja-asemaa.
Rajan ylitys oli oikeastaan sellainen kun osasin ensikertalaisena odottaa, eli pikkuisen kerkesi hiki tulla ajokamojen sisällä ennen kun oli leimat lapuissa ja rajapuomi auki merkiksi, että maahan oli lupa saapua.
Noh huoltoautostahan jäi tässä kohtaa kärry pois, väärän rekisteriotteen takia, mutta sehän ei minun mieltä ainakaan synkentänyt, olinhan ollut koko ajan vastaan kärryn ottamista mukaan.
Raja ylitettiin ja nokat kohti Kostamusta, yllätyksenä minulle tuli, että vaikka rajalta oli yli päästy, piti passit esittää vielä 3 kertaa.
Kostamuksessa, oli mielestäni porukka aika kireällä päällä kun rahanvaihtopistettä ei meinannut löytyä, mutta lopulta rahat saatiin vaihdettua ja päästiin itse asiaan.
Kostamuksesta n. kahdenkymmenen kilometrin jälkeen alkoi iso ja huonokuntoinenne hiekkatie. Pienen ajon jälkeen rupesi kaikilla kaasuvaijerit kiristymään ja kiristävä pipo löystymään. Ensimmäinen mieleenpainuva pysähdys oli kun Jonkon pakaasi oli lähtenyt irti ja oli mennyt pakoputken eteen, noh siitähän seurasi palava pysähdys……
Anjan puheillekin uskaltauduin, huonosta kielitaidosta huolimatta, viimeisenä ajavan Anjan ensimmäiset sanat olivat mieleen painuvat,
IS THIS NORMAL SPEED????!!!.. onko tämä normaali ajonopeus, johon oli pakko vastata rehellisyyden merkeissä, ette ei ole, kaikki vain päästeli höyryjä pihalle, jollain nopeus nousi aika kovaksi..=)
Ensimmäinen kahvitauko oli VUOKKINIEMESSÄ.  Teimme tulet joen varteen, siinäkin Anja lohkaisi nokipannukahvin äärellä:”kyllä on romanttista”.., johon kaikki, että mikä niin?, No, nuotion tekeminen. (se kun on kuulemma on saksassa kiellettyä, ilman erillistä korvausta..)
Hetken kahviteltuamme tuli tieto että huoltoauto on n.kahden kilometrin päässä sijaitsevassa kylässä ja vuotaa öljyä.. ei muuta kun kamat kasaan ja autoa ihmettelemään.
Sieltä se auto löytyi ja apukuskinpuoleinen takavanne ihan öljyssä, Ali ehdotti heti, että ajetaan auto kilometrin päässä sijaitsevan Raisan pihaan ja kysytään saadaanko leiriytyä siihen. Raisa ei ollut kotona, mutta saapui pienen odottamisen jälkeen. Leiriytymislupa heltisi ja ei muuta kun autoa tunkkaamaan ylös ja tutkimaan öljyvuodon syytä.
Osa porukasta päätti heti jatkaa matkaa, minäkin jo pakkailin kamoja, että lähden jatkamaan mutta lopulta järki voitti ja tuumailin itsekseni, etten voi porukkaa hylätä. Aina tulee myös vastoinkäymisiä. Reissujen suola, tai paremminkin sokeri on siinä kun ne voitetaan..
Eli kamat leviäksi ja tutkimaan paremmin perän vaurioita, syyksi osoittautui kartiorullalaakerin kiristysmutterin lukkolevyn pettäminen, jolloin laakeri oli päässyt  aukeamaan.
Päätettiin, että Sakke lähtee metsästämään seuraavana päivänä uutta laakeria ja stefaa ja minä lähden, Kayn sekä Anjan kanssa ajamaan jonkun hyvä lenkin.
Lauantain loppuilta meni syödessä ja olutta nautiskellen. Tässä kohdassa on pakko sanoa, että vaikka venäläisillä ei kaikkia hienouksia olekaan, mihin me ollaan totuttu, niin oli sillä Raisalla hieno sauna, tai eritoten saunan kiuas.
Kiuas oli alkeellinen, alla tulisija jonka päällä vesitila ja peräosa pelkkiä kiviä täynnä.  Kiviä oli about vähän vajaa kuutio, ja löylyt olivat sen mukaiset..AAAHH…
Sunnuntaiaamu koitti, palelin muuten puoli yötä, kun olin tilansäästämisen takia ottanut kesämallin makuupussin mukaan ja heti kun kaminan tuli alkoi hiipua, niin Jaakko poika heräsi palellen, yöllä oli pakkasta -2C.
Aamulla puurot naamaan ja näkkileipää, Anjalle ei oikein vielä tässä reissun vaiheessa meinannut tuollainen normaali suomalainen aamupuuro maistua.
Aamiaisen jälkeen matkaan. Ensiksi ajettiin Saken kanssa yhtämatkaa Kostamukseen ja siellä hyvästeltiin Sakke. Jokainen varmaan sisimmässään toivoi että hän tulisi pian uuden osan kanssa takaisin…????
Kostamuksessa tankit täyteen ja kartasta ja gps:stä suuntimaa ja tielle. Alkuun oli n. 20km hyväkuntoista kestopäällystettä ja sen jälkeen käännyttiin isolle soratielle, sitä ajettiin joku 35km, jolloin pysähdyttiin tauolle, kaikki olivat sitä mieltä, että tie on tylsä ajettava. Ei muuta kun gps:sää katselemaan, pienempää katkoviivaa löytyi kun aikansa selaili, sinne siis..
Tie muuttui äkkiä aika pieneksi traktori uraksi jota oli jo mielekkäämpää ajella, matkan aikana löydettiin pieniä suon ylityksiä, huonokuntoisia siltoja, isoja lammikoita jne., kaikkea kivaa.  Päivä kului kun siivillä ja iltapäivästä saavuttiin Kalevalan kylään tankkaamaan. Paikalliselta ”huoltoasemalta” ei löytynyt wc:tä joten päätettiin pysähtyä kylän jälkeen ja päästää Anja metsään, tauolla juteltiin niitä näitä ja se kävi selväksi, että kaikilla rupesi olemaan pikkuisen kylmä, päivän rypemisestä johtuen. Auringon laskiessa soitto leiriin, että nyt viimeistään sauna päälle. Noh, sauna oli jo päällä ja samalla tuli tieto että Sakke on jo saapumassa takaisin uusien osien kanssa..JIHUU..

Jyskyjärven hienot maisemat

Anja ei oikein tykännyt, kun kyseli että paljonko on matkaa leirille.. n.90km oli vielä matkaa, mutta kyllä sekin piristyi kun kuuli, että kuuma sauna odottaa meitä..
n. 21.00 saavuttiin leiriin ja Sakke oli saapunut  5min ennen meitä, päivän kilometri saldo oli 370km ikimuistoisia  teitä. Iltapala naamaan ja saunomaan. Saunan jälkeen ei tarvinnut paljon unta odotella, mutta taas yöllä minä heräsin palellen lisäilemään puita kaminaan.
Maanantaiaamuna aurinko valaisi jo aamusta kirkkaana, niin kuin joka ikinen muukin tämän reissun aamuista. Se oli hyvä, kaikki kynnelle kykenevät ruvettiin kasaamaan autoa ja osa purki leiriä, auto ja leiri saatiin ripeästi nippuun..

Vuokkiniemen leiri

Talon emännälle maksettiin leiripaikan tarjoamisesta, ja juuri kun olimme pääsemässä matkaan tuli Raisa vielä kyselemään liikenisikö meiltä työrukkasia hänelle, kun oli kuulemma perunan nosto edessä ja kaikki rukkaset olivat ihan riekaleina. Kyllähän sieltä autosta hanskoja löytyi hyvä nippu,vielä viimeiset kiitokset ja ei kun matkaan.
Nokka kohti Kalevala ja Kantalahtea, päivän aikana ajettiin monen näköisillä ”tiellä”, tänänkin löytyi hienoa metsätietä/polkua ja siltoja sekä vesistöjen ylityksiä. Yhtenä muistona jäi kun olin säätänyt etuiskunvaimentimia ja tuumailin, että pitääpä katsoa pöly jäljistä seuraavalla tauolla, kuinka syvällä keula on käynyt. Seuraava stoppi tuli niin että Sakke, Anja ja Kay olivat pysähtyneet hiekkatielle, johon saavuin aika vauhdilla. Ennen heitä huomasin tiessä olevan syvän ja koko tien levyisen montun johon tietysti ajoin täyttä laulua, hyppy meni hyvin, mutta etupää pohjasi, eli se niistä pölyjäljistä. Stopin syy ei ollut monttu vaan se, että Saken pyörä oli myös hiukan ottanut hypyssä pohjakosketusta ja siitä oli pamauksen seurauksena pettänyt toisen puolen jalkatapin madalluspala. Pieni ruuvaustalkoo ja jalkatappit akaisin ilman madalluspalaa..

Metsälenkkiä ja vesiesteitä

Matkan aikana saimme tiedon, että muukin porukka on kohdannut vastoinkäymisiä ja on saapumassa Kantalahteen. Illalla saavuttiin keskustaan,hetken aikaa pyörittyämme ja tankattuamme Ari saapui luoksemme ja kertoi että Jonkon pyörässä on joku vika ja että hekin ovat tulossa, aikamme odoteltuamme saapui loppuporukka ja huoltoauto. Joku päätti, että menemme hotelliin, no sinne mentiin, respan hoitaja oli hiukan huuli pyöreänä, kun 7 moottoripyörää ja huoltoauto paukkasi hotellinpihaan puoli kakstoista yöllä. Yksi meni kysymään ja huoneita kuulemma löytyi ja homma ok, tavaroiden purkua autosta ja rentoutumista pihalla, kunnes tuli tieto että huoneita ei olekaan kuin kaksi, ne samat joissa Jonkko, Ari ja Mika olivat olleet edellisen yön. Puolentoista tunnin pihalla odottelun ja sisällä ravaamisen jälkeen tilanne laukesi, kun Sakke esitteli omaa passiaan respan hoitajalle…. johan rupesi avaimia löytymään, jokaiselle avain kouraan ja punkkaan..
Tiistaiaamuna oli edessä ”ruhtinaallinen” hotelliaamiainen: kananmuna, mannapuuroa, kaksi nakkia, leipää, kahvia ja maitoa unohtamatta. Jonkko sai aamulla tiedon, että pakokanavien välissä olevan reiän halkaisija on 16mm, ja siinä ON ollut vain kupariprikka ja tulppa,  joka nyt oli lentänyt pois. Aamupalan syötyäni, minä lähdin etsimään oikean kokoista kolikkoa. Sakelta löytyi 1 sentin Italian kolikkoja joiden halkaisija oli juurikin 16mm, ei muuta kun kolikot ja kemiallinen metalli Jonkolle, et korjaa noilla..
Aamu meni nopeaan, autoa pakkaillen ja pikku hiljaa matkaan lähtien. Jonkko ja Mika jäivät hotellille korjaamaan Jonkon pyörää, me muut laitettiin nokat kohti Umbaa ja Valkoisen meren rantoja..
Matkaa ei ollut niin hirveästi Umbaan, tankkauksen jälkeen eksyttiin keskustaan. Siellä iloinen poliisisetä yritti selittää meille venäjäksi jotain. Ei ymmärretty, kerrottiin vain englanniksi, että voisiko, herra asioida myös englannin kielellä. Monien puhelinsoittojen jälkeen poliisimies luovutti ja ohjasi meidät Valkoiselle merelle johtavalle tielle..

Iltapäivästä saavuttiin (paratiisiin), eli Kuolan-Niemimaalla,Valkoisen meren rantaan. Paikka oli aivan upea, valkeaa hiekkaa niin kauas kuin silmä kantoi. Loppupäivä kaahailtiin rannalla ja illasta palattiin takaisin leiriin. Leiri oli pystytetty hienolle paikalle joen varteen (toki joki olisi saanut olla hiukan isompi, niin olisi voinut mennä koittamaan kalaonnea) mutta pienikin joki riitti hyvin peseytymiseen..

Kuzomen desert, White Sea

Illan aikana Jonkko ja Mika saapuivat leiriin, aikalailla kiukkuisia olivat miehet, ilmeisesti päivän ruuvaus talkoot, eivät olleet maistuneet. Kolikkopaikka ei ollut kelvannut Jonkolle, ja venäläinen motoristi oli sorvannut sille16mm holkin jonka Jonkko oli lukinnut kemiallisella metallilla reikään.
Ilta meni syödessä, juodessa ja telttasaunaa lämmitellessä,taas yksi ikimuistoinen päivä. Illan aikana fiilisteltiin päivän tapahtumia ja sovittiin,että pidetään leiri samassa paikassa vielä toinen yö ja viedään Jonkko ja Mika katsomaan niin ihmeellistä rantaa…
Keskiviikkoaamuna käännettiin nokat uudestaan kohti rantaa, Arikin lähti mukaan, vaikka hänen pyöränsä ei oikein meinannut pelata. Lähdössä sovittiin, että menemme siitä kohdin rannalle, mistä edellisenä päivänä tultiin pois, matka meni hyvin siihen asti kun saavuin ”viimeisenä”risteykseen, josta polku johti rannalle, muu porukka odotteli siinä. Kerkesin jo kypärän riisua jolloin Sakke yhtäkkiä kysäisi, että missä Kay on?, johon minä, että ei mitään tietoa, minä kun ajoin viimeisenä. Pidin pölyn takia niin pitkää välimatkaa seuraavaan, että en nähnyt Kayta, enkä sitä, kun hän oli poistunut letkasta. Hätähän siinä meinasi tulla, kun puhelimissakaan ei ollut kuuluvuutta, eikä miestä näkynyt, aikansa kun odoteltiin, niin yhtäkkiä rupesi kaukaa siintämään tutun adventuren ajovalo. Sieltä se Kay porhalsi paikalle iloisesti, oli sitten poikennut tieltä viereiseen kylään ottamaan valokuvia,pienet nootit Kaylle ja matka jatkui.
Päivä meni rannalla pöristen ja kahvia keitellen. Iltapäivästä Ari ilmoitti lähtevänsä edeltäkäsin ajelemaan leiriä kohden ja korjaamaan pyöräänsä, kun se ei vieläkään pelannut kunnolla. Me muut ajeltiin vielä hyvä tovi merta ihailen. Sattui rannalla pieni haaverikin, kun tauon aikana kerrottiin Anjalla, (muka osaavina kuskeina) kuinka pitää ajaa. Anjahan lähti heti kokeilemaan oppejaan ja oli sitten ajanut laskuveden viemään hiekkapudotukseen sillä seurauksella, että oli vastapenkasta ottanut pienet ilmalennot. Kaatumisesta huolimatta, ei pyörälle eikä Anjalle tullut vaurioita,alaselkä oli kuulemma hiukan venähtänyt, ei muuta.

Anja katselee jälkiään

Iltapäivällä lähdimme leiriä kohden ja ajoimme n. 25 km rannalta leirin suuntaan, kun Ari löytyi tien sivusta pyöräänsä ihmetellen. Pyörästä oli puhti poissa, ei muuta kun hinausköysi keulaan kiinni ja minun pyöräni perään, kevyesti tuollainen 690 KTM siellä perässä tulee. Hiukan meinasi olla ongelmia kun tietyö kohtia tuli eteen ja oli jos jonkin moista kuormuria poikittain tiellä, mutta leiriin päästiin kunnialla.
Ilta meni syödessä ja telttasaunaa lämmitellessä, Kayn kanssa vaihdettiin minulle uudet jarrupalat taakse, olin onneksi ottanut uudet mukaan,kun arvasin, että ei halppis palat kauaa kestä. Vähän ennen reissua laitoin uudet palat ja 2000km kesti, no uudet paikalleen. Ari oli purkanut oman pyöräänsä, eli Aria auttamaan. Bensan saanti ongelmaa epäiltiin, bensan liikkuvuus testattiin suuttimen irrotuksella ja käynnistämisellä, bensaa tuli. Sitten alettiin yksitellen avaamaan sähköliitoksia, lopuksi löytyi liitos joka oli ihan hapettunut. Arvioitiin, että vika löytyi, pyörä kasaan ja koeajolle, juuri kun ilta hämärtyi, pyörä pelasi kuin uusi, eli levollisin mielin nukkumaan.Tietysti ensin saunan ja nuotion äärellä istumisen jälkeen vasta nukkumaan.
Torstaiaamu koitti jälleen kirkkaana, leiri vauhdilla kasaan ja matkaan, juuri kun piti lähteä Jonkko huomasi, että hänen pyörässään ei ollut kytkintä ollenkaan, tai kytkin oli mutta se ei irrottanut ollenkaan, pikainen päätös että muut jatkaa ja Jonkko lähtee huoltoauton mukana ajamaan kohti seuraavaa leiripaikkaa.
Päivän aikana löytyi mieletön määrä kivoja märkiä syviä lammikoita, jokia, suota ja toki kova pintaista alustaakin oli. Illan hämärtyessä, vaihdettiin päälle kuivempaa aluspaitaa ja lähdettiin jatkamaan isompaa tietä kohti leiripaikkaa. Vuoristo näkyi upeana taustalla leiriä etsiessä, yhtäkkiä sillan pielestä rannan tuntumasta heilui iloisesti kolme valoa. Siellähän se puolijoukkueteltta oli jo pystyssä ja ruoka oli juuri tuloillaan.

Kuolan tietä Umba – Kirovsk

Ilta meni taas kamoja levitellen ja syöden, itse olin aika väsynyt päivän touhuamisesta ja meinasin jo mennä nukkumaan. Vähän ennen puoltayötä, Anja sanoi, että Kaylla on huomenna synttärit ja hänellä oli pienenpieni suklaineen synttärikakku mukana. Kakku annettaisiin Kaylle vuorokauden vaihduttua, eihän siinä sitten voinut mennä nukkumaan kun piti mennä synttäreitä juhlimaan. Synttäri olivat aivan ihanat. Kakussa oli kolme kynttilää,jotka syttyivät aina uudestaan heti kun ne olit puhaltanut sammuksiin. Kay sai myös kortin jonka hänen vaimo ja poika olivat hänelle tehneet. Vaimo ja poka olivat tehneet myös Anjan kameraan onnittelu videon jonka Kay sai nyt katsoa, olivat hienot synttärit. Päätin, että kun suomenpuolelle pääsen, menen heti kauppaanj a haen Kaylle jotain saunaan liittyvää synttäri/muisto lahjaksi. Kaylla nimittäin on saksassa sauna ja hän nauttii suunnattomasti saunomisesta.

Happy Birthday KAY

Pian synttäreiden jälkeen painuin väsyneenä telttaan ja käperryin makuupussiin, en herännyt kylmyyteen koko yönä, Jonkko oli kuulemma pitänyt ainakin hetken kipinä vahtia=)..
Perjantaiaamuna kamat kasaan ja ratsaille. Jonkko lähti huoltoauton mukana suunnistamaan kohti Sallan raja-asemaa ja me muut kiertäen kaartaen rajaa kohden. Rajalla odoteltiin huoltoauton saapumista ja katseltiin kuinka suomalaiset käyvät rajan takana tankkaamassa. Koko ajan autoja tuli ja meni rajasta yli. Huoltoauto saapui pienen odottelun jälkeen, autosta oli mennyt takarengas puhki, onneksi oli varapyöriä oli matkassa, että ei tarvinnut paikkaus/pumppaus hommiin ruveta.
Odottelun aikana Jonkko kertoi mukavan jutun kuin rajamies, ei ollut lukuisesta käsimerkeistä ymmärtänyt että ei kannata aivan suoraan seistä hänen takarenkaan takana, kun kerran kytkintä ei ollut. Oli kuulemma hienosti rajamies hypännyt kivisuihkun alta pois, kun Jonkko oli kiitänyt matkaan.
Rajan ylitys meni ihan hyvin, toki paperit oli yllätys, yllätys täytetty väärin, kun kopioitiin vain samalla lailla, kuin täytettiin tullessakin. Raksit olivat kuulemma maahansaapumiskohdissa, eikä suinkaan maastapoistumiskohdissa, ja tällä kertaa piti pyörille antaa hinnat ja kertoa mittarin lukema, no kaikesta selvittiin ja rajasta yli päästiin. Suomen rajalla ei tarvinnut kun passit ja pyörän rekisteriotteet näyttää, niin maahan oli lupa saapua, ONNEKSI..=). Kay oli iloinen kun Suomen rajavartiomies oli onnitellut häntä syntymäpäivän johdosta. Rajalta paineltiin Sallan keskustaan kahville ja munkille. Kahvit juotuani minä painelin kauppaan ja ostin Kaylle saunalämpömittarin, jälkiuunileipää ja ison pullon tervalöylytuoksua. Kassalla tavaroita sulloessani reppuun piiloon tuli Sakke kysymään, että mitä ostin. Sakke painoi Alkoon hakemaan Kaylle vielä tervasnapsipullon. Ostosten jälkeen nokat kohti paperiliiton mökkikylää ja aah hulppea mökki löytyi. Ali oli matkalta varannut mökin, vihdoinkin pääsi juoksevan veden alle ja posliiniastialle tarpeilleen=).
Ilta meni ruokaillessa ja saunoessa ja tietysti Kayn synttäreitä juhliessa, tilan puutteen vuoksi, Ari nukkui erähenkisenä teltassa pihalla.

Törmälässä saunassa

Lauantaiaamuna nokat kohti Wild Brown Bearia, ensimmäisen kerran päivä alkoi pilvisessä säässä ja tietysti oli sateen vaara. Matkaan lähdettiin sorateitä pitkin ja Jonkko tietysti paineli isoja teitä, hän lupasi hakea olutta leiriin, kun oli kuitenkin ensinmäisenä paikalla. Huoltoauto lupasi käydä Wild Brown Bearssiin tiputtamassa meidän kamat ja Ali ja Aki lähtivät jatkamaan samantien matkaa takaisin Joroisiin, työkiireiden takia.
Meidän ajomatka meni hyvin, linnustuksen aloitus päivän takia metsäautoteillä näkyi aika paljon liikettä ja saihan Sakkekin ukkometson saaliikseen, vahinkohan se oli, mutta ei sitä viitsinyt haavoittuneena metsäänkään jättää.
Iltapäivällä saavuttiin leiriin, jossa Jonkko jo odotteli,hän oli saapunut loppujen lopuksi leiriin taksilla, pyörän moottorin pitäessä ihmeellistä ääntä ja katsonut parhaaksi hakea pyörä takaisin omalla pakullaan.
Leirissä oli ilta ohjelmana metson grillaus ja syöntialkupalaksi, jonka jälkeen oli illallinen talonpuolesta. Illallisen jälkeen oli Kaylle vielä yllätys, kun hänen vaimo oli ottanut yhteyttä Wild Brown Beariin ja tilannut syntymäpäiväkakun ja kahvit meille kaikille.
Hieno lopetus reissulle!

Loppuillasta oli saunomista ja yöpuulle vetäytymistä.
Sunnuntaiaamuna pyörät pakuun ja kamojen pakkailua ja nokka kohti Joroista.  Jonkon kanssa ajettiin Iisalmen kautta, kun käytiin viemässä samalla Mikan tavarat hänen kotiin.
Matkan aikana, ei ollut pulaa puheen aiheista, olihan seikkailuntäyteinen viikko takana, noh minä kyllä nukuin suurimman osan, jouduinhan seuraavana päivänä töihin ja Jonkolla oli kuulemma vapaat edessä.
Joroisiin saavuttiin hivenen ennen Sakkea, Anjaa ja Kayta,vielä viimeiset tavarojen keräilyt mukaan ja kärryn vaihto ja tietysti ihanien uusien kavereiden Anjan ja Kayn hyvästely ja ei muuta kun matkaan kohti Varsinais-Suomea.

REISSU OLI näin jälkikäteen ajateltuna TÄYDELLINEN kaikkea oli vastoinkäymisestä onnistumisiin ja vain pieniä kaatumisia, vaikka välillä olikin aika vaativat maastot. Sää kyllä teki ison osan tämän reissun onnistumiseen, syyskuun alkupuoli ja koko viikon aurinko paistoi, vaikka yöt olikin kylmiä…

MINÄ KIITÄN KAIKKIA MUKANA OLLEITA: SAKKE, MIKA, JONKKO, ARI, ANJA, KAY ja tietysti SUURET kiitokset parhaille huoltoauto kuskeille Alille ja Akille… KIITOS… toivottavasti nähdään tulevien ajeluiden merkeissä…

T:Jaakko Riippi

Kategoria(t): Dusty Wobbls, Kola Tour | Kommentoi

Adventurer riders Stories- omat jutut

Tähän artikkeliin kootaan ”jälkipyykki” , jota kukin osallistuja tulee täydentämään omilla jutuilla ja kuvilla. ( – kunhan ovat kotiutuneet ja pystyvät kirjoittamaan )

Kola Tour 2011 oli Dusty Wobbls ry:n organisoima seikkailu ja nehän eivät tähän lopu.

-Capon Lea-

Kola Tour 2011

Sakke, Kay, Jaska, Ari, Anja, Mika ja kameran takana Jonkko

Lisää kuvia : http://kuvablogi.com/blog/9421/55/

http://kuvablogi.com/blog/30539/10/

Videoita: http://www.youtube.com/watch?v=CYaZHNZr1Tk

http://www.youtube.com/watch?v=BXVckSDOUls

http://www.youtube.com/watch?v=7d7MKu_EAU8

http://www.youtube.com/watch?v=wQnksMGNxcw

Jaska vauhdissa : http://www.youtube.com/watch?v=6bKGVFTekaU

********************************************************************************************************

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

8. päivä , Ala-Kitkalta paluu alkupisteeseen – Wild brown beariin

Eilen illalla Törmälässä pääsi ajoporukka kunnon saunaan. Torstainen paini ja rodeo pitkin metsiä ja soita tuntuu vieläkin käsissä.  Mika tunsi kipuja ehkä eniten sillä hän ajoi viimmeisenä letkassa toisten kyntämää reittiä ja alla vielä porukan painavin pyörä.Aamun startit on hiukan tahmeita tälläisten päivien jälkeen, mutta muutaman sladin jälkeen alkaa taas tuntua hyvältä.:-)

Aamulla on Törmälässä taas tehty kattilallinen puuroa niin kuin jokaisena ajopäivän aamuna. Päivän syömiset onkin sitten olleet niin ja näin, niin on kiireisiä päiviä ollut…

Tänään ympyrä sulkeutuu ja porukka suuntaa Ala-Kitkajärveltä Wild brown beariin. Suorinta tietä matkaa on vain 285km, mutta sitähän ei mennä. Tämän päiväinen reittikin on suunniteltu ennakkoon ja se kulkee soralla. Soraa lennätetään päivän aikana 480 km.

Ari, Jonkko, Anja, Kay, Jaska, Sakke ja Mika

Täältä löytyy lisää  KUVIA     http://kuvablogi.com/blog/9421/55

Kello 12.45  Jonkko joutui keskeyttämään Alavuokin Shellille. Pyörä alkoi pitämään sen verran kovaa ääntä että viisainta oli antaa sille armoa ja lopettaa ajo.Huoltoauto oli ehtinyt jo sen verran Jonkon edelle että hän päätti ottaa taksin ja noutaa pyörän omalla pakulla.Leiriin oli enää 48 kilometriä, ei siis paljosta jäänyt vaille.  Kolme päivää kottarainen on jaksanut kulkea suuremmin valittamatta vaikka kytkintä ei ole pelissä.  (Umbasta koukaten lähelle Muurmanskia ja sieltä Alavuokkiin ). Harmi 😦 .

Iltapäivällä kello 16.00 soratiet oli ajettu ja joukko saapui Wild Brown Beariin.Jonkko oli ehtinyt tällä aikaa hoitaa oluet ja makkarat leiriin samalla kun kävi noutamassa pyöränsä.

Sää suosi lähes koko päivän ajan, vasta viimeisellä viidellä kilometreillä alkoi satamaan. Sade pesi pyöristä Venäjän mudat ja turpeet pois, olipa harmi sillä ne antoi kovasti ”kurapyöräilijä uskottavuutta”. ?

Ajankohtaista

Metsäkanalintujen metsästys alkaa lauantaina
Metsäkanalintujen metsästyskausi alkaa 10. syyskuuta.Sakke sai kauden ensimmäisen kanalinnun metsästettyä.

Sakke ja Ukko Metso - 10.9.2011

En tiennytkään että Sakella on metsästäjän taidot. Metso kopsahti keskelle keulaa ja menetti lentokykynsä. Iso lintu ei kopsauksesta kuollut ja yritti pyrkiä suojaa siipiään raahaten. Jaska juoksi linnun kiinni ja päästi sen sielun toisella kopsauksella taivaaseen. Kanalinnun suolistus oli Jaskalle tuttua touhua ja kaikillehan kelpasi ja maistui vaihteeksi kunnon lounas: Nuotiolla paistettua metsoa puolukoiden kanssa.

Saksalaiset ystävämme Anja ja Kay ovat saaneet varmaan kokea ikimuistoisen ajoreissun joka ei tule unohtamaan. EI PASKA IDEA ! sanovat he yhteen ääneen ja nauraa. Anjalla ja Kaylla pyörät pelasi ja ajo sujui. Anjan pyörän jousitusta säädettiin alkumatkasta paremmaksi ja sittenhän se pyörä alkoi kulkeakin niin että pienestä tiputus yrityksestä huolimatta Anja pysyi Jonkonkin perässä ongelmitta. Anja on niitä naisia jotka osaa ajaa.Kyllä kaatua saa mutta ei jäädä makaamaan. HYVÄ ANJA !

Anja in Varzuga

Kurapyöräilijän kirjanpito

Kay

Nyt sitten saunaan ja on loppupalaverin paikka.

Huomenna on leirin purku ja kotiin paluu. Kunhan miehet hiukan huilaa ja vetävät henkeä niin he kirjoittavat seuraavan artikkelin tähän blogiin. KUSKIEN OMAT TARINAT.

KOLA TOUR 2011 on nyt minun osaltani ohi – Mukava oli tämäkin reissu. Kiitos kaikille jotka teitte matkaa kanssani kotisohvalta.

– Capon Lea –

 

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

7. päivä – Kohti Sallaa

Hyvin varmaan nukutti eilisen rankan ajon jälkeen. Aamu näyttää ikävän viileälle ja näinköhän maakin on saanut valkoinen vaippa viime yönä ? Sää tänään Sallassa pitäisi ennusteen mukaan olla +14 ja pientä vesi sadetta.

Sakke laittoi aamupäivällä kuvan jossa leiri on purettu ja lähtöön ollaan valmistautumassa.On tainut jäädä pyörät eilen illalla pesemättä 🙂 Sää näyttää yhdentoista aikaan ihan hyvältä.

Matka edennyt kolmen  tunnin aikana noin 200 km, varsin hyvä tahti noille teille. Kellon ollessa kaksi Sallaan matkaa alle 50 km. Tänään ollaan ainakin hyvissä ajoin leiriä pystyttämässä ettei tarvitse yötöitä tehdä.

  Kello 15.00 rajalla mutta viellä Venäjän puolella. Yläkuvissa Venäjän rajapinnassa olevia kohteita.

Mitähän tuolla Venäjän puolen raja-asemalla oikein syynätään kun porukka on siellä jo seisonut liki tunnin. Ai niin taxfree ostokset …

Rajalla odotettiin huoltoautoa, tällä kertaa oli tapahtunut rengasrikko.Renkaan vaihto ei ollutkaan ihan pikku juttu kun auto on lastattuna täyteen tavaraa. Tunkkia ei meinannut saada edes alle mahtumaan. Ali sitä autoo varmaan nosti ja kiros sen verran että Aki sai vaihettua uuden rankaan alle.  Kello 16.00 osa pyöristä jo Suomen puolella ja viimeisiä odotellaan.

Kello 16,50 oli huoltoautokin Suomen puolella.Tullimiehet eivät vaivaantuneet edes katsomaan autoa muuta kuin ikkunan läpi. – hyvä niin sillä tavaroiden purku ja uudelleen pakkaus olisi tietänyt ylitöitä ja ajan hukkaa. Tullattavaa ei ollut eikä olisi löytynyt.

http://www.raja.fi/rvl/lr/home.nsf/pages/DDA70CE98D69B389C2257014003E8383

Sallasta matka jatkuu vielä Törmälän lomakohteeseen, Ala-Kitkan järven rannalle. http://www.tormala.fi/

jäädään taas kuulolle-

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

6. päivä – Umbasta tundran kautta Apatiitille

Eilen oli hauska päivä meren rannalla. Porukka leikki myös vesileikkejä ja kokeili syvyysajoa.Satulaan asti vettä ja vaatteet märkänä mutta ei haittaa. Hiukan näiden leikkien jälkeen oli sähkövikoja ja liittimiä joutui uusimaan ja korjailemaan. Merivesi  kun aika nopeasti pilaa herkkiä osia.

Kuvia en onnistunut leiripaikalta saamaan kun porukka saapui sinne vasta pimeän aikaan.Aamulla oli taas kiire purkaa leiri ja jatkaa matkaa.

Huoltoauto ja Jonkko lähti parempia teitä pitkin kohti pohjoista. Jonkolla on harmia kytkimen kanssa ja sen vuoksi tundran läpi ajaminen ei ollut mahdollista.Jonkko varmaankin yrittää korjauttaa pyörää Kantalahdessa ? Toivotaan nyt että Jonkko saa pyörän siihen kuntoon että pääsee vielä tundralle.( ja eikun suolle… ) Kaksipyöräiset lähti suunnistamaan Umbasta pohjoiseen ”suorinta tietä” läpi soiden ja metsien.

Jonkolta tuli illalla tekstari ja sanasta sanaan se meni näin: .Tänään tuli ajettua pikitietä kun aamulla kytkin ei toiminut enää,pikkasen haastellista kaupunkien läpiajo tääl venäjällä ilman kytkintä.Leiripaikka löytys järven rannalta vaikka venäläiset tekevät joka paikasta kaatopaikkoja.Nytt odottelen huoltopoqukoiden kanssa etta pyörät saapuvat.Mukana oli kytkin ja kaasuvajerit mutta ne paloi ekana päiväna kun takakassi pääsi mökäpöntön päälle,sinä samalla meni omat lukot ja irtovajerit.Pyörien matkassa niitä löyty.Pikkasen epäilen että ongelma ei ole siinä,selvinee illemmalla?Komiat on apatiitin maisemat!Eilisen 17 kilsan hiekkaranta ajo laskuveden aikana oli kyllä herkkua!Jaska hinas aria suunilleen 100 kilsaa ja hyvin sekin meni vaikka venäjän hiekkatiet eivät ole sileitä.Arin pyörä on kunnos taas.

Tarkastelin kuljettua reittiä ja matkaan käytetty aikaa – näyttää välillä aika hitaalta etenemiseltä. Jokia on ylitetty ja soita kynnetty ajan kanssa. Tässä tämän hetken tilanne kartalla. noin kello 18.00 paikallista aikaa.

                     Sakke lähetti myös kuvia reitin varrelta.

joenpohja vai tie ?

Kay se vaan huilaa

Sakke kirjoitti kuvien mukana viestin: Suota, jokia ja muita kosteita paikkoja 156 km ja hauska oli.

Jonkko laittoi uuden viesti pyörien saavuttua leiriin: Pyörät saapuivat paskan peitossa ja kuskit yhtä kuraisia,ovat joksenkin väsyneita mutta hymy korviin asti.Nytt alkaa ruokailu pikkuhilja.

Kuvia maisemista ja siltarakennelmista reitiltä ( kuvat on bongattu Google mapin kautta ) Kiitos kuvaajille – tältä siellä näyttää.

             

Tässä viimeisen 24 tunnin aikana olevaa ajoreittiä. Kaikki ovat nyt leirissä

Leiri on pystytetty näihin maisemiin

Apatity

Apatity tai Apatiitti on Murmanskin alueen toiseksi suurin kaupunki Luoteis-Venäjällä. Noin 63 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Kuolan niemimaan länsiosassa Imandrajärven itäpäässä, Hiipinätuntureiden eteläpuolella. Apatity on kaivosteollisuuskaupunki, jonka apatiittikaivokset avattiin vuonna 1929. Kaivosten ympärille kehittyi taajama, josta tuli kaupunki vuonna 1966. Fosfaattilannoitteissa käytettävän apatiitin tuotanto on aiheuttanut pahoja ympäristötuhoja kaupungin ympäristössä. Muurmannin rata kulkee Apatityn kautta, jossa siitä erkanee haararata Kirovskiin. Kaupungin itäpuolella on lentokenttä. Suurten kaivosteollisuusyksiköiden lisäksi kaupungissa on muun muassa useita Venäjän tiedeakatemian Kuolan tiedekeskuksen laitoksia. Apatityn suomalainen ystävyyskunta on Keminmaa.

Huomenna jälleen uusi päivä ja paluu kotiin päin alkaa. Reitti kulkee Sallan raja-aseman kautta. Varmaa on että vielä tällä reissulla sattuu ja tapahtuu , seurataan siis tilannetta.

Capon Lea

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

5. päivä – Kuzomen kutsua ei voi vastustaa

Eilen illalla sain vielä todella hyviä uutisia leiristä.

Jonkko ja Mika ovat taas vahvuudessa mukana.  Niin sitä vaan taas noustiin kuin Fenix tuhkasta. Kuzomen kutsua ei ilmeisesti voi vastustaa, näin se on nähtävä.Kaverit oli tehneet päätöksen jo illalla että reissua jatketaan –> ja saman tien he starttasivat kohti Umbaa jonka itäpuolella leiri on.

Tänään ajellaan uudestaan Kuzomeen koko komppanialla ja pidetään hauskaa.

Kuvia eiliseltä päivältä Kuzomen rannalta : Kay, Anja, Ari ja Jaska

Rannalta löytyy myös kaikenlaisia raatoja, vaan eipä ole yhtään hylättyä moottoripyörää.

 

 

Leirin luona on vähän kovempia palikoita huoltoporukalle päivän ratoksi. Täällä louhitaan graniittia.

Vai onkohan huoltoauton miehistöllä jotakin muuta mielessä ? Tässä yksi ajanviete ehdotus videoituna:http://www.russianadventure.ru/gallery/photos?id=18&version=EN

Sää on uskomattoman upea ja se näyttäisi vielä jatkuvan samanlaisena. Onnea on ainakin säiden suhteen ollut.

Päivän aikana ei ole tullut yhtään viestiä, mutta spotti on liikkunut rantaviivaa edestakaisin. Aamulla on pyörät polkaistu käyntiin puoli kymmenen aikoihin ja nyt kellon ollessa puoli seitsemä on keulat kohti leiriä. Ihan täysi työpäivä on santaa lennätetty.

Ilta kului viestejä odotellen ja lähetellen – yhteyttä ei vaan ole, ikävää….

Capon Lea

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

Kantalahti calling (etujoukko Ari, Jonkko ja Mika)

Internet-kahvilassa N67*09.037 E032*24.655 (takapihan puolelta sisaan). Kirjoittaminen talla koneella on syvalta, kun nappista pitaa hakata vasaralla – on vahan jaykka nappis.

Etujoukko vietti ensimmaisen yon metsassa pressulaavussa. Vartiosta piti huolen muistomerkin vieressa seisova sotilaspatsas siina samalla, kun vartoi, ettei faasistisaksa paase taas yllattamaan :-). Idyllinen paikka ja tunnelma nuotioineen, mutta yo meni pakkaselle ja oli vahan viileat unet.

Reissu on ollut vaiheikas. Tiet ovat olleet aivan jarkyttavassa kunnossa – reikaa, pattia, uria, puuta jne. riippumatta tien pintamateriaalista – mitas muutakaan. Arin pyoran kohtaloksi koitui matkatavaroiden paino ja kuoppaa ja uraa taynna oleva olevat tiet – ei niinkaan vauhti. Louhi-kaupungissa tormasimme Aleksei-nimiseen motoristiin. Saimme selvitettya murheemme kielimuurista huolimatta ja sitten alkoi tapahtua. Pyorien paalle ja kohti Kantalehtea (kaveri sattui asumaan siella). Parvi Motoristeja keraantyi pyoran ymparille ja kohta oli suunnitelma valmis – ainakin luulemme niin. Ohjasivat meidat tuttunsa hotelliin, koska kello oli jo 22:45 paikallista aikaa. Nyt aamulla saimme tiedon, etta osat eivat ole viela valmiit, joten Ari etsiskeli taman paikan. Saattaa olla viimeinen kerta, kun netissa pyorimme.

Olemme ajelleet aika rauhallisesti ja kayneet katselemassa kylia ja kaupunkeja. Loppumatka lienee sitten sita kuramotoristin unelmaa eli pois sivistyksen parista ja taidot, jos niita on, koetukselle maastossa. Eli kun osat saadaan, lahdemme kohti Umbaa, jossa sitten keraamme porukan jalleen kasaan tuota varsinaista kohdetta varten.

Mika

Kategoria(t): Kola Tour | Kommentoi

4. päivä – Kantalahti / Kuzomen

Muutamia viestejä on päivän aikaan tullut ja niistä olen saanut selville että porukka on jakautunut kahteen. Å ( Mika) ja Jonkko ovat edelleen Kantalahdessa. Jonkkon pyörän korjaukseen on mennyt koko päivä aikaa. Kiril, Kantalahden motoristi on tehnyt uuden osan kottaraiseen, mutta se on vaan ensiapua. Vaikuttaa siltä että Jonkon matka lyhenee ja keula täytyy kääntää kohti Sallaa. Kaksikko pohtii huomis aamuun asti mahdollisuuksia jatkaa tai palata. Aina kaikki ei mene odotusten mukaan tässä harrastuksessa.

Matkaa on taitettu kartassa olevan reitin verran + joku pätkä kahteen kertaan 🙂

Kärkijoukko on nyt muuttunut ja siinä ajaa: Anja, Ari, Jaska,Kay sekä Sakke. Leiri on pystytetty 25 km Umbasta itään. Paikkana on kosken ja meren ranta.

Tänään on päästy myös isolle hiekkalaatikolle leikkimään.Ylä puolella olevassa kartassa on ajoreittiä leikkipaikalle. Jaska tietenkin nuorimpana osaa nämä hiekkalaatikko leikit :  ” Kuzomen dessert 195km /h ”. Tuli onneksi vain hyviä kakkuja eikä pahoja.

Tässä leikkipaikalta kuvia:

 

Sää leirissä 6.9.2011 näyttää tältä:

Capon Lea : Odottelen lisää tietoa päivän tapahtumista ja päivitän tilannetta

Kategoria(t): Kola Tour | 2 kommenttia