Jaska muistelee reissua

Jaska siirtää suota

Olen jonkin verran reissannut enduropyörällä, karkeasti n.6vuotta, pääasiassa ympäri Suomenmaata mielenkiintoisimmat reissut ovat löytyneet tähän asti Suomen lapista ja Pohjois-Ruotsista.
Tätä Kola Tour reissua tuli fiilisteltyä jo aika paljon ennen reissua, sain olla mukana auton rakentelussa / valmistelussa, kun autoa Saken kanssa päivystyksen ohella rakennettiin kasaan.
Oikea fiilis syttyi , kun kokoonnuttiin Capon tiluksille Lippahivoon ja tapasin ensikertaa saksalaiset ystävämme Anjan ja Kayn, Akin olin oppinut tuntemaan jo Ice Butt ajosta huoltoauto kuskina. Enhän minä ole Sakkeakaan tuntenut kun vasta vuoden verran.
Lippahivoon päästyämme n.21.00 torstai-iltana oli heti edessä muiden pyörien tutkailua tutustumista uusiin ihmisiin, auton pakkaamista ja tietysti saunomista….
Perjantaiaamuna kun päästiin autolla matkaan kohteena Wild Brown Bear majoitusta Vartiuksessa, oli fiilis jo katossa. Hiukan pisti mietityttään, että kuinka pärjään Super Enduron kanssa, kun muiden pyörät olivat järjestään alta 700 kuutioista ja painoltaan tietysti roimasti omaa pyörääni kevyempiä.

Murhe laantui aina kun mietin että Mika tulee 800 GS Bemarilla, niin enköhän minäkin pärjää, jos ei muuten niin, minä kaasutan pyörän selässä ja muut repii pyörää hikikarpalot valuen..=)
Anjan ja Kayn pärjääminen maastossa mietitytti myös, kun kuuleman mukaan he olivat ennen tätä reissua ajaneet, pääsääntöisesti vain pikipintaisia teitä. Toki he olivat treenanneet ennen reissua crossiradalla, josta varmasti oli hyötyä pahoissa paikoissa.
Wild Brown Beariin saavuttiin sitten perjantai iltana, paikka oli hieno, vuorossa oli autosta tavaroiden purku / järjestely mitä laitetaan huoltoauton kyytiin ja mitä tarvitsen ajossa. Illallisella oli vuorossa Venäjän rajan ylitykseen tarvittavien lippusten ja lappusten täyttöä, saunaa unohtamatta.
Oikeastaan tässä kohtaa jo huomasi, että jokainen on ihan omanlaisensa persoona. Ei sen pitäisi antaa häiritä, kun kaikki vain ponnistelisi saman asian edestä eteen päin, olihan meillä kielijäkin käytössä aika montaa erilaista: Suomi, Ruotsi, Saksa ja Englanti..
Lauantai aamuna noustiin siinä puoli kahdeksan ja pakattiin loput kamat huoltoautoon ja ei muuta kun aamupalalle ja sen jälkeen pyörien selkään ja nokka kohti raja-asemaa.
Rajan ylitys oli oikeastaan sellainen kun osasin ensikertalaisena odottaa, eli pikkuisen kerkesi hiki tulla ajokamojen sisällä ennen kun oli leimat lapuissa ja rajapuomi auki merkiksi, että maahan oli lupa saapua.
Noh huoltoautostahan jäi tässä kohtaa kärry pois, väärän rekisteriotteen takia, mutta sehän ei minun mieltä ainakaan synkentänyt, olinhan ollut koko ajan vastaan kärryn ottamista mukaan.
Raja ylitettiin ja nokat kohti Kostamusta, yllätyksenä minulle tuli, että vaikka rajalta oli yli päästy, piti passit esittää vielä 3 kertaa.
Kostamuksessa, oli mielestäni porukka aika kireällä päällä kun rahanvaihtopistettä ei meinannut löytyä, mutta lopulta rahat saatiin vaihdettua ja päästiin itse asiaan.
Kostamuksesta n. kahdenkymmenen kilometrin jälkeen alkoi iso ja huonokuntoinenne hiekkatie. Pienen ajon jälkeen rupesi kaikilla kaasuvaijerit kiristymään ja kiristävä pipo löystymään. Ensimmäinen mieleenpainuva pysähdys oli kun Jonkon pakaasi oli lähtenyt irti ja oli mennyt pakoputken eteen, noh siitähän seurasi palava pysähdys……
Anjan puheillekin uskaltauduin, huonosta kielitaidosta huolimatta, viimeisenä ajavan Anjan ensimmäiset sanat olivat mieleen painuvat,
IS THIS NORMAL SPEED????!!!.. onko tämä normaali ajonopeus, johon oli pakko vastata rehellisyyden merkeissä, ette ei ole, kaikki vain päästeli höyryjä pihalle, jollain nopeus nousi aika kovaksi..=)
Ensimmäinen kahvitauko oli VUOKKINIEMESSÄ.  Teimme tulet joen varteen, siinäkin Anja lohkaisi nokipannukahvin äärellä:”kyllä on romanttista”.., johon kaikki, että mikä niin?, No, nuotion tekeminen. (se kun on kuulemma on saksassa kiellettyä, ilman erillistä korvausta..)
Hetken kahviteltuamme tuli tieto että huoltoauto on n.kahden kilometrin päässä sijaitsevassa kylässä ja vuotaa öljyä.. ei muuta kun kamat kasaan ja autoa ihmettelemään.
Sieltä se auto löytyi ja apukuskinpuoleinen takavanne ihan öljyssä, Ali ehdotti heti, että ajetaan auto kilometrin päässä sijaitsevan Raisan pihaan ja kysytään saadaanko leiriytyä siihen. Raisa ei ollut kotona, mutta saapui pienen odottamisen jälkeen. Leiriytymislupa heltisi ja ei muuta kun autoa tunkkaamaan ylös ja tutkimaan öljyvuodon syytä.
Osa porukasta päätti heti jatkaa matkaa, minäkin jo pakkailin kamoja, että lähden jatkamaan mutta lopulta järki voitti ja tuumailin itsekseni, etten voi porukkaa hylätä. Aina tulee myös vastoinkäymisiä. Reissujen suola, tai paremminkin sokeri on siinä kun ne voitetaan..
Eli kamat leviäksi ja tutkimaan paremmin perän vaurioita, syyksi osoittautui kartiorullalaakerin kiristysmutterin lukkolevyn pettäminen, jolloin laakeri oli päässyt  aukeamaan.
Päätettiin, että Sakke lähtee metsästämään seuraavana päivänä uutta laakeria ja stefaa ja minä lähden, Kayn sekä Anjan kanssa ajamaan jonkun hyvä lenkin.
Lauantain loppuilta meni syödessä ja olutta nautiskellen. Tässä kohdassa on pakko sanoa, että vaikka venäläisillä ei kaikkia hienouksia olekaan, mihin me ollaan totuttu, niin oli sillä Raisalla hieno sauna, tai eritoten saunan kiuas.
Kiuas oli alkeellinen, alla tulisija jonka päällä vesitila ja peräosa pelkkiä kiviä täynnä.  Kiviä oli about vähän vajaa kuutio, ja löylyt olivat sen mukaiset..AAAHH…
Sunnuntaiaamu koitti, palelin muuten puoli yötä, kun olin tilansäästämisen takia ottanut kesämallin makuupussin mukaan ja heti kun kaminan tuli alkoi hiipua, niin Jaakko poika heräsi palellen, yöllä oli pakkasta -2C.
Aamulla puurot naamaan ja näkkileipää, Anjalle ei oikein vielä tässä reissun vaiheessa meinannut tuollainen normaali suomalainen aamupuuro maistua.
Aamiaisen jälkeen matkaan. Ensiksi ajettiin Saken kanssa yhtämatkaa Kostamukseen ja siellä hyvästeltiin Sakke. Jokainen varmaan sisimmässään toivoi että hän tulisi pian uuden osan kanssa takaisin…????
Kostamuksessa tankit täyteen ja kartasta ja gps:stä suuntimaa ja tielle. Alkuun oli n. 20km hyväkuntoista kestopäällystettä ja sen jälkeen käännyttiin isolle soratielle, sitä ajettiin joku 35km, jolloin pysähdyttiin tauolle, kaikki olivat sitä mieltä, että tie on tylsä ajettava. Ei muuta kun gps:sää katselemaan, pienempää katkoviivaa löytyi kun aikansa selaili, sinne siis..
Tie muuttui äkkiä aika pieneksi traktori uraksi jota oli jo mielekkäämpää ajella, matkan aikana löydettiin pieniä suon ylityksiä, huonokuntoisia siltoja, isoja lammikoita jne., kaikkea kivaa.  Päivä kului kun siivillä ja iltapäivästä saavuttiin Kalevalan kylään tankkaamaan. Paikalliselta ”huoltoasemalta” ei löytynyt wc:tä joten päätettiin pysähtyä kylän jälkeen ja päästää Anja metsään, tauolla juteltiin niitä näitä ja se kävi selväksi, että kaikilla rupesi olemaan pikkuisen kylmä, päivän rypemisestä johtuen. Auringon laskiessa soitto leiriin, että nyt viimeistään sauna päälle. Noh, sauna oli jo päällä ja samalla tuli tieto että Sakke on jo saapumassa takaisin uusien osien kanssa..JIHUU..

Jyskyjärven hienot maisemat

Anja ei oikein tykännyt, kun kyseli että paljonko on matkaa leirille.. n.90km oli vielä matkaa, mutta kyllä sekin piristyi kun kuuli, että kuuma sauna odottaa meitä..
n. 21.00 saavuttiin leiriin ja Sakke oli saapunut  5min ennen meitä, päivän kilometri saldo oli 370km ikimuistoisia  teitä. Iltapala naamaan ja saunomaan. Saunan jälkeen ei tarvinnut paljon unta odotella, mutta taas yöllä minä heräsin palellen lisäilemään puita kaminaan.
Maanantaiaamuna aurinko valaisi jo aamusta kirkkaana, niin kuin joka ikinen muukin tämän reissun aamuista. Se oli hyvä, kaikki kynnelle kykenevät ruvettiin kasaamaan autoa ja osa purki leiriä, auto ja leiri saatiin ripeästi nippuun..

Vuokkiniemen leiri

Talon emännälle maksettiin leiripaikan tarjoamisesta, ja juuri kun olimme pääsemässä matkaan tuli Raisa vielä kyselemään liikenisikö meiltä työrukkasia hänelle, kun oli kuulemma perunan nosto edessä ja kaikki rukkaset olivat ihan riekaleina. Kyllähän sieltä autosta hanskoja löytyi hyvä nippu,vielä viimeiset kiitokset ja ei kun matkaan.
Nokka kohti Kalevala ja Kantalahtea, päivän aikana ajettiin monen näköisillä ”tiellä”, tänänkin löytyi hienoa metsätietä/polkua ja siltoja sekä vesistöjen ylityksiä. Yhtenä muistona jäi kun olin säätänyt etuiskunvaimentimia ja tuumailin, että pitääpä katsoa pöly jäljistä seuraavalla tauolla, kuinka syvällä keula on käynyt. Seuraava stoppi tuli niin että Sakke, Anja ja Kay olivat pysähtyneet hiekkatielle, johon saavuin aika vauhdilla. Ennen heitä huomasin tiessä olevan syvän ja koko tien levyisen montun johon tietysti ajoin täyttä laulua, hyppy meni hyvin, mutta etupää pohjasi, eli se niistä pölyjäljistä. Stopin syy ei ollut monttu vaan se, että Saken pyörä oli myös hiukan ottanut hypyssä pohjakosketusta ja siitä oli pamauksen seurauksena pettänyt toisen puolen jalkatapin madalluspala. Pieni ruuvaustalkoo ja jalkatappit akaisin ilman madalluspalaa..

Metsälenkkiä ja vesiesteitä

Matkan aikana saimme tiedon, että muukin porukka on kohdannut vastoinkäymisiä ja on saapumassa Kantalahteen. Illalla saavuttiin keskustaan,hetken aikaa pyörittyämme ja tankattuamme Ari saapui luoksemme ja kertoi että Jonkon pyörässä on joku vika ja että hekin ovat tulossa, aikamme odoteltuamme saapui loppuporukka ja huoltoauto. Joku päätti, että menemme hotelliin, no sinne mentiin, respan hoitaja oli hiukan huuli pyöreänä, kun 7 moottoripyörää ja huoltoauto paukkasi hotellinpihaan puoli kakstoista yöllä. Yksi meni kysymään ja huoneita kuulemma löytyi ja homma ok, tavaroiden purkua autosta ja rentoutumista pihalla, kunnes tuli tieto että huoneita ei olekaan kuin kaksi, ne samat joissa Jonkko, Ari ja Mika olivat olleet edellisen yön. Puolentoista tunnin pihalla odottelun ja sisällä ravaamisen jälkeen tilanne laukesi, kun Sakke esitteli omaa passiaan respan hoitajalle…. johan rupesi avaimia löytymään, jokaiselle avain kouraan ja punkkaan..
Tiistaiaamuna oli edessä ”ruhtinaallinen” hotelliaamiainen: kananmuna, mannapuuroa, kaksi nakkia, leipää, kahvia ja maitoa unohtamatta. Jonkko sai aamulla tiedon, että pakokanavien välissä olevan reiän halkaisija on 16mm, ja siinä ON ollut vain kupariprikka ja tulppa,  joka nyt oli lentänyt pois. Aamupalan syötyäni, minä lähdin etsimään oikean kokoista kolikkoa. Sakelta löytyi 1 sentin Italian kolikkoja joiden halkaisija oli juurikin 16mm, ei muuta kun kolikot ja kemiallinen metalli Jonkolle, et korjaa noilla..
Aamu meni nopeaan, autoa pakkaillen ja pikku hiljaa matkaan lähtien. Jonkko ja Mika jäivät hotellille korjaamaan Jonkon pyörää, me muut laitettiin nokat kohti Umbaa ja Valkoisen meren rantoja..
Matkaa ei ollut niin hirveästi Umbaan, tankkauksen jälkeen eksyttiin keskustaan. Siellä iloinen poliisisetä yritti selittää meille venäjäksi jotain. Ei ymmärretty, kerrottiin vain englanniksi, että voisiko, herra asioida myös englannin kielellä. Monien puhelinsoittojen jälkeen poliisimies luovutti ja ohjasi meidät Valkoiselle merelle johtavalle tielle..

Iltapäivästä saavuttiin (paratiisiin), eli Kuolan-Niemimaalla,Valkoisen meren rantaan. Paikka oli aivan upea, valkeaa hiekkaa niin kauas kuin silmä kantoi. Loppupäivä kaahailtiin rannalla ja illasta palattiin takaisin leiriin. Leiri oli pystytetty hienolle paikalle joen varteen (toki joki olisi saanut olla hiukan isompi, niin olisi voinut mennä koittamaan kalaonnea) mutta pienikin joki riitti hyvin peseytymiseen..

Kuzomen desert, White Sea

Illan aikana Jonkko ja Mika saapuivat leiriin, aikalailla kiukkuisia olivat miehet, ilmeisesti päivän ruuvaus talkoot, eivät olleet maistuneet. Kolikkopaikka ei ollut kelvannut Jonkolle, ja venäläinen motoristi oli sorvannut sille16mm holkin jonka Jonkko oli lukinnut kemiallisella metallilla reikään.
Ilta meni syödessä, juodessa ja telttasaunaa lämmitellessä,taas yksi ikimuistoinen päivä. Illan aikana fiilisteltiin päivän tapahtumia ja sovittiin,että pidetään leiri samassa paikassa vielä toinen yö ja viedään Jonkko ja Mika katsomaan niin ihmeellistä rantaa…
Keskiviikkoaamuna käännettiin nokat uudestaan kohti rantaa, Arikin lähti mukaan, vaikka hänen pyöränsä ei oikein meinannut pelata. Lähdössä sovittiin, että menemme siitä kohdin rannalle, mistä edellisenä päivänä tultiin pois, matka meni hyvin siihen asti kun saavuin ”viimeisenä”risteykseen, josta polku johti rannalle, muu porukka odotteli siinä. Kerkesin jo kypärän riisua jolloin Sakke yhtäkkiä kysäisi, että missä Kay on?, johon minä, että ei mitään tietoa, minä kun ajoin viimeisenä. Pidin pölyn takia niin pitkää välimatkaa seuraavaan, että en nähnyt Kayta, enkä sitä, kun hän oli poistunut letkasta. Hätähän siinä meinasi tulla, kun puhelimissakaan ei ollut kuuluvuutta, eikä miestä näkynyt, aikansa kun odoteltiin, niin yhtäkkiä rupesi kaukaa siintämään tutun adventuren ajovalo. Sieltä se Kay porhalsi paikalle iloisesti, oli sitten poikennut tieltä viereiseen kylään ottamaan valokuvia,pienet nootit Kaylle ja matka jatkui.
Päivä meni rannalla pöristen ja kahvia keitellen. Iltapäivästä Ari ilmoitti lähtevänsä edeltäkäsin ajelemaan leiriä kohden ja korjaamaan pyöräänsä, kun se ei vieläkään pelannut kunnolla. Me muut ajeltiin vielä hyvä tovi merta ihailen. Sattui rannalla pieni haaverikin, kun tauon aikana kerrottiin Anjalla, (muka osaavina kuskeina) kuinka pitää ajaa. Anjahan lähti heti kokeilemaan oppejaan ja oli sitten ajanut laskuveden viemään hiekkapudotukseen sillä seurauksella, että oli vastapenkasta ottanut pienet ilmalennot. Kaatumisesta huolimatta, ei pyörälle eikä Anjalle tullut vaurioita,alaselkä oli kuulemma hiukan venähtänyt, ei muuta.

Anja katselee jälkiään

Iltapäivällä lähdimme leiriä kohden ja ajoimme n. 25 km rannalta leirin suuntaan, kun Ari löytyi tien sivusta pyöräänsä ihmetellen. Pyörästä oli puhti poissa, ei muuta kun hinausköysi keulaan kiinni ja minun pyöräni perään, kevyesti tuollainen 690 KTM siellä perässä tulee. Hiukan meinasi olla ongelmia kun tietyö kohtia tuli eteen ja oli jos jonkin moista kuormuria poikittain tiellä, mutta leiriin päästiin kunnialla.
Ilta meni syödessä ja telttasaunaa lämmitellessä, Kayn kanssa vaihdettiin minulle uudet jarrupalat taakse, olin onneksi ottanut uudet mukaan,kun arvasin, että ei halppis palat kauaa kestä. Vähän ennen reissua laitoin uudet palat ja 2000km kesti, no uudet paikalleen. Ari oli purkanut oman pyöräänsä, eli Aria auttamaan. Bensan saanti ongelmaa epäiltiin, bensan liikkuvuus testattiin suuttimen irrotuksella ja käynnistämisellä, bensaa tuli. Sitten alettiin yksitellen avaamaan sähköliitoksia, lopuksi löytyi liitos joka oli ihan hapettunut. Arvioitiin, että vika löytyi, pyörä kasaan ja koeajolle, juuri kun ilta hämärtyi, pyörä pelasi kuin uusi, eli levollisin mielin nukkumaan.Tietysti ensin saunan ja nuotion äärellä istumisen jälkeen vasta nukkumaan.
Torstaiaamu koitti jälleen kirkkaana, leiri vauhdilla kasaan ja matkaan, juuri kun piti lähteä Jonkko huomasi, että hänen pyörässään ei ollut kytkintä ollenkaan, tai kytkin oli mutta se ei irrottanut ollenkaan, pikainen päätös että muut jatkaa ja Jonkko lähtee huoltoauton mukana ajamaan kohti seuraavaa leiripaikkaa.
Päivän aikana löytyi mieletön määrä kivoja märkiä syviä lammikoita, jokia, suota ja toki kova pintaista alustaakin oli. Illan hämärtyessä, vaihdettiin päälle kuivempaa aluspaitaa ja lähdettiin jatkamaan isompaa tietä kohti leiripaikkaa. Vuoristo näkyi upeana taustalla leiriä etsiessä, yhtäkkiä sillan pielestä rannan tuntumasta heilui iloisesti kolme valoa. Siellähän se puolijoukkueteltta oli jo pystyssä ja ruoka oli juuri tuloillaan.

Kuolan tietä Umba – Kirovsk

Ilta meni taas kamoja levitellen ja syöden, itse olin aika väsynyt päivän touhuamisesta ja meinasin jo mennä nukkumaan. Vähän ennen puoltayötä, Anja sanoi, että Kaylla on huomenna synttärit ja hänellä oli pienenpieni suklaineen synttärikakku mukana. Kakku annettaisiin Kaylle vuorokauden vaihduttua, eihän siinä sitten voinut mennä nukkumaan kun piti mennä synttäreitä juhlimaan. Synttäri olivat aivan ihanat. Kakussa oli kolme kynttilää,jotka syttyivät aina uudestaan heti kun ne olit puhaltanut sammuksiin. Kay sai myös kortin jonka hänen vaimo ja poika olivat hänelle tehneet. Vaimo ja poka olivat tehneet myös Anjan kameraan onnittelu videon jonka Kay sai nyt katsoa, olivat hienot synttärit. Päätin, että kun suomenpuolelle pääsen, menen heti kauppaanj a haen Kaylle jotain saunaan liittyvää synttäri/muisto lahjaksi. Kaylla nimittäin on saksassa sauna ja hän nauttii suunnattomasti saunomisesta.

Happy Birthday KAY

Pian synttäreiden jälkeen painuin väsyneenä telttaan ja käperryin makuupussiin, en herännyt kylmyyteen koko yönä, Jonkko oli kuulemma pitänyt ainakin hetken kipinä vahtia=)..
Perjantaiaamuna kamat kasaan ja ratsaille. Jonkko lähti huoltoauton mukana suunnistamaan kohti Sallan raja-asemaa ja me muut kiertäen kaartaen rajaa kohden. Rajalla odoteltiin huoltoauton saapumista ja katseltiin kuinka suomalaiset käyvät rajan takana tankkaamassa. Koko ajan autoja tuli ja meni rajasta yli. Huoltoauto saapui pienen odottelun jälkeen, autosta oli mennyt takarengas puhki, onneksi oli varapyöriä oli matkassa, että ei tarvinnut paikkaus/pumppaus hommiin ruveta.
Odottelun aikana Jonkko kertoi mukavan jutun kuin rajamies, ei ollut lukuisesta käsimerkeistä ymmärtänyt että ei kannata aivan suoraan seistä hänen takarenkaan takana, kun kerran kytkintä ei ollut. Oli kuulemma hienosti rajamies hypännyt kivisuihkun alta pois, kun Jonkko oli kiitänyt matkaan.
Rajan ylitys meni ihan hyvin, toki paperit oli yllätys, yllätys täytetty väärin, kun kopioitiin vain samalla lailla, kuin täytettiin tullessakin. Raksit olivat kuulemma maahansaapumiskohdissa, eikä suinkaan maastapoistumiskohdissa, ja tällä kertaa piti pyörille antaa hinnat ja kertoa mittarin lukema, no kaikesta selvittiin ja rajasta yli päästiin. Suomen rajalla ei tarvinnut kun passit ja pyörän rekisteriotteet näyttää, niin maahan oli lupa saapua, ONNEKSI..=). Kay oli iloinen kun Suomen rajavartiomies oli onnitellut häntä syntymäpäivän johdosta. Rajalta paineltiin Sallan keskustaan kahville ja munkille. Kahvit juotuani minä painelin kauppaan ja ostin Kaylle saunalämpömittarin, jälkiuunileipää ja ison pullon tervalöylytuoksua. Kassalla tavaroita sulloessani reppuun piiloon tuli Sakke kysymään, että mitä ostin. Sakke painoi Alkoon hakemaan Kaylle vielä tervasnapsipullon. Ostosten jälkeen nokat kohti paperiliiton mökkikylää ja aah hulppea mökki löytyi. Ali oli matkalta varannut mökin, vihdoinkin pääsi juoksevan veden alle ja posliiniastialle tarpeilleen=).
Ilta meni ruokaillessa ja saunoessa ja tietysti Kayn synttäreitä juhliessa, tilan puutteen vuoksi, Ari nukkui erähenkisenä teltassa pihalla.

Törmälässä saunassa

Lauantaiaamuna nokat kohti Wild Brown Bearia, ensimmäisen kerran päivä alkoi pilvisessä säässä ja tietysti oli sateen vaara. Matkaan lähdettiin sorateitä pitkin ja Jonkko tietysti paineli isoja teitä, hän lupasi hakea olutta leiriin, kun oli kuitenkin ensinmäisenä paikalla. Huoltoauto lupasi käydä Wild Brown Bearssiin tiputtamassa meidän kamat ja Ali ja Aki lähtivät jatkamaan samantien matkaa takaisin Joroisiin, työkiireiden takia.
Meidän ajomatka meni hyvin, linnustuksen aloitus päivän takia metsäautoteillä näkyi aika paljon liikettä ja saihan Sakkekin ukkometson saaliikseen, vahinkohan se oli, mutta ei sitä viitsinyt haavoittuneena metsäänkään jättää.
Iltapäivällä saavuttiin leiriin, jossa Jonkko jo odotteli,hän oli saapunut loppujen lopuksi leiriin taksilla, pyörän moottorin pitäessä ihmeellistä ääntä ja katsonut parhaaksi hakea pyörä takaisin omalla pakullaan.
Leirissä oli ilta ohjelmana metson grillaus ja syöntialkupalaksi, jonka jälkeen oli illallinen talonpuolesta. Illallisen jälkeen oli Kaylle vielä yllätys, kun hänen vaimo oli ottanut yhteyttä Wild Brown Beariin ja tilannut syntymäpäiväkakun ja kahvit meille kaikille.
Hieno lopetus reissulle!

Loppuillasta oli saunomista ja yöpuulle vetäytymistä.
Sunnuntaiaamuna pyörät pakuun ja kamojen pakkailua ja nokka kohti Joroista.  Jonkon kanssa ajettiin Iisalmen kautta, kun käytiin viemässä samalla Mikan tavarat hänen kotiin.
Matkan aikana, ei ollut pulaa puheen aiheista, olihan seikkailuntäyteinen viikko takana, noh minä kyllä nukuin suurimman osan, jouduinhan seuraavana päivänä töihin ja Jonkolla oli kuulemma vapaat edessä.
Joroisiin saavuttiin hivenen ennen Sakkea, Anjaa ja Kayta,vielä viimeiset tavarojen keräilyt mukaan ja kärryn vaihto ja tietysti ihanien uusien kavereiden Anjan ja Kayn hyvästely ja ei muuta kun matkaan kohti Varsinais-Suomea.

REISSU OLI näin jälkikäteen ajateltuna TÄYDELLINEN kaikkea oli vastoinkäymisestä onnistumisiin ja vain pieniä kaatumisia, vaikka välillä olikin aika vaativat maastot. Sää kyllä teki ison osan tämän reissun onnistumiseen, syyskuun alkupuoli ja koko viikon aurinko paistoi, vaikka yöt olikin kylmiä…

MINÄ KIITÄN KAIKKIA MUKANA OLLEITA: SAKKE, MIKA, JONKKO, ARI, ANJA, KAY ja tietysti SUURET kiitokset parhaille huoltoauto kuskeille Alille ja Akille… KIITOS… toivottavasti nähdään tulevien ajeluiden merkeissä…

T:Jaakko Riippi

Advertisements

Tietoja DUSTY WOBBLS ADVENTURES

We are knot of bikers and almost all of us have been biking more than thirty-five years so we are already old farts but Keith Richards is still playing. Most of us lives at lake area in Finland but our society is word wide so you can ram to some of us anywhere. We have done lot of all kind of motorbike trips and tours all over the planet. Now days we mostly do enduro and adventure tours and trips but some paved roads also once and awhile. So if you are roaming this side of the planet don’t hesitate to contact us. Hopefully we can help you out of tricky situation? http://www.dustywobbls.com
Kategoria(t): Dusty Wobbls, Kola Tour. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s